keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Käsitöitä lapsuusmuistojen siivittämänä

Vaapulan blogissa on ollut syksyn mielenkiintoisia haasteita. On ollut mukava seurata taitavien käsityöihmisten erilaisia töitä ja ihanaa kun joku jaksaa järjestää näitä haasteita. Itse tykkään kovasti niihin osallistua, kun haaste antaa aina hieman lisäpotkua käsityö harrastukselle. Osallistuin lapsuusmuisto-osioon. Mietin miten lähestyisin aihetta, ideoita oli monia ja oli vaikea päättää minkä niistä toteuttaisi..



Syksy on ollut ihanan lämmin ja aurinkoinenkin. Tyttö on keräillyt usein vaahteranlehtiä ja eräänä päivänä ulkoillessa sanoi että haluaisi maalata niitä. Muistin kotona olevan kangasvärejä ja siitä se ajatus lähti. Omissa lapsuusmuistoissa muistan kuinka tykkäsin lapsena kovasti piirrellä ja askarrella ja erilaisia töitä kertyi niin kotona kuin koulussa. Vieläkin on tallessa joku ala-asteella tehty penaalini ja yläasteella neulotut villasukat ja ommellun paidan käytin reikäiseksi asti. Ja muistan kuinka kaiversin kipsityötä melkein itku silmässä, muutaman kolon siihen sain aikaiseksi, mutta valmista tuli. Ei ne tekeleeni niitä kauneimpia ja taidokkaimpia ollut, mutta sitäkin rakkaampia. Ja ai, kun olin tyytyväinen omatekemiin juttuihin! Siitäkin syystä olen tyytyväinen että olen hypännyt käsitöiden pariin, vaikka välillä olen valmis heittämään koneet ikkunasta ulos, niin kyllä se silti on ihana sanoa lapsen paitaa ihastelevalle, että ihan ite tein.

Tyttö valikoi kankaat mihin maalaa. Yhdessä katsottiin värit ja sekoitettiin keltaista ja punaista syksyn väreissä. Tyttö maalaili innokkaana lehteä ja yhdessä painettiin se kankaalle, eikä tietenkään pienistä virheistä ja maalin leviämisestä välitetty. Tyttö vielä lisäksi maalaili vapaasti violettia kimallemaalia lehden ympärille.







Ja kas kummaa, poikakin innostui asiasta ja halusi tehdä itselleen tyynyliinan. Joten siitä rohkeasti otti pensselin ja maalin ja alkoi hommiin. Poika silloin tällöin pyytää että saisi ommella ja usein annankin jotain tilkkua ommeltavaksi. Nyt tulikin pojalta hyvä idea tehdä tyynyliina itse, se onkin mukavan helppo tehdä. Yhdessä katsottiin mittoja tyynystä ja leikattiin kangas, lähes omatoimisesti poika sitten ompeli saumat kasaan. Kun tyynyliina oli valmis, poika samantien vaihtoi sen itselleen ja oli oikeinkin tyytyväinen itse tekemästä tyynyliinasta. Ja ehkäpä vielä tyytyväisempi oli äiti :)

















Tässä valmiit tuotokset; pyjama minun ompelemana. Tyttö muistaa kyllä mainita kuinka teki kuvan ihan itse. Ja pojan itselleen tekemä tyynyliina, josta heti muodostui lemppari. Raitakangas (ylempänä kuvassa) vielä odottaa mitä siitä tulisi, sitä ei tyttö vielä osannut päättää tehdäänkö tyynyliina, mekko vai pyjama. Toivottavasti näistä jää omille lapsille mukavia muistoja.






Kiitos Vaapula! Oli mukava osallistua haasteeseen!




sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Nahkalaukku

Nahkalaukku, mikä on odottanaut valmistumistaan jo useamman kuukauden. Ensin suunnittelin, mietin kokoa, sitten leikkelin nahkaa, valmistelin ja mietin. Pohdin ja mallailin. Tein etupuolen laukusta kuvahaulla löytyneen laukun inspiroimana. Se jäi siihen. En tiennyt mitä teen toiselle puolelle laukkua. Sitten löysin kirpparilta muutamalla eurolla pussilakanan mikä sopi hyvin sisälle. Siitä suunnittelu taas jatkui.




 Kun vihdoin sain laukun etupuolen ja takaosan suunniteltua ja leikeltyä, liimailin nahkaliimalla palaset reunoista kiinni, jotta ompelu olisi helpompaa. Ompelin nahkapalat yhteen. Sitten iskikin tauko, jälleen. En tiennyt miten ihmeessä ompelisin vetoketjun, sillä nahkakerroksia tulisi niin paljon vetoketjun tikkaukseen, ettei ompelukoneeni siitä selviytyisi. Katselin keskeneräistä laukkua ohimennen ompelunurkkauksessa ja ehkä jo vähän luovutin. Laukku odotti siinä tilanteessa varmaan yli kuukauden, kunnes päätin että nyt en ompele muuta ennen kuin laukku on valmis. Sitten ei auttanut muu kuin tarttua uudestaan hommiin, jotta voisi ommella muutakin.







 Mietin miten vetoketjun ompelisin ja päädyin lisäämään nahkakaitaleen ja kääntämään sen sisäpuolelle. Niin ei tarvitsisi miettiä kuinka vetoketjun ompelee ja tikkää päältä. Loppujen lopuksi en edes tikkauksia tehnyt, ja vetoketju olisi siis voinut olla päälläkin. Olkahihnan tein 3 nahkapalasesta, mitkä taitoin ja ompelin yhteen ja sitten letitin.





 Toinen puoli laukusta noudattelee samanlaista linjaa. Tämän tosin tein pajon yksinkertaisemmin. Halusin kuitenkin jotain pientä toisellekin puolelle, koska pelkkä ruskea nahka näytti jotenkin tylsältä. Harmittelin myös kun ei ollut mitään koristeniittejä tms. mitä olisi voinut miettiä tähän.



 Tässä pilkottaa hieman sisäpuolta, mikä on siis kierrätettyä raitapuuvillaa. Laukku on sopivan tilava kalenterille, papereille ja rahapussille. Sisältä löytyy myös yksi vetoketjutasku mihin saa vaikka avaimet, niin ei tarvitse niitä kaivella laukun pohjalta.

Olkahihnan kiinnitykseenkin jouduin soveltamaan. Letittämisestä johtuen liitoskohdista tuli niin paksut, ettei kone olisi siitä selvinnyt. Käsin yritin, mutta eihän tavallisen neulan kanssa hommasta mitään tullut. Jollain virittelyllä sain kiinnityskohdista tuon näköiset. Toivottavasti kestää menossa mukana! Rinkula on kierrätetty aiemmasta laukustani, mikä sanoi jo sopimuksen irti. Hihna on sen verran pitkä että laukkua voi kantaa pään yli, mutta menee myös hyvin saman puolen olalla.







Olipahan projekti, mutta vihdoin tuli valmista. Kauneusvirheitä löytyy, mutta täytyy sanoa että pitkästä aikaa koin todellista ompelun onnistumisen riemua. Monesta vaikeasta kohdasta tuli selvittyä, kuitenkin ilman valmiita kaavoja ja täysin ilman ohjeita. Eikä nahan ompelustakaan ole sen enempää aiempaa kokemusta, kuin pieni yksinkertainen kännykkäkotelo. 
Tämä pääseekiin heti käyttöön ja tositoimiin, sillä minulla puhaltaa elämässä taas jälleen totaalisesti uudet tuulet ja vaihdan työpaikkaa ja istahdan myös samalla koulunpenkille jatkokouluttamaan itseäni. Ja otin myös uuden urheilulajin opeteltavaksi. Tässä siis todennäköisesti verkkainen julkaisutahti jatkuu kaiken hässäkän keskellä, mutta tuskin ompelukoneet täysin hiljenee. Mukavaa syksyä kaikille!





P.S.
Ja kaikkihan tietysti haluaa varmasti nähdä ja tietää kaavan. Tässä sen on, eräässä yövuorossa piirretty aamuyöllä.
Laukun mitoiksi tuli: korkeus 27cm ja leveys 36cm, olkahihna 70cm